Pia Sievinen -

KUMPPANI ESITTÄYTYY: JKMM Arkkitehdit

Habitare Pron aisteja koskettava näyttelyarkkitehtuuri on JKMM Arkkitehtien innovatiivisen ja palkitun sisustusarkkitehtitiimin käsialaa. Haastattelimme suunnitteluryhmän jäsenistä Päivi Meurosta ja Tiina Rytköstä, jotka kertoivat mikä on ajan henki tilasuunnittelussa ja miten suunnitellaan kiehtovia väliaikaisia tiloja.

 

Habitare Pron näyttelyarkkitehtuurin 2018 teema on Aisti. Mistä on kysymys – mitä tilassa tullaan kokemaan?

Päivi Meuronen: Suunnittelun lähtökohtana oli se, että halusimme ottaa koko hallin haltuun useassa mittakaavassa. Hallin kokonaismittakaava on yksi, näyttelytilan seinäkkeiden mittakaava on toinen. Kolmas on ihmisen ja esillepanon mittakaava. Kun tilassa on yhdeksän metriä vapaata korkeutta, halusimme luoda tilallisen kokemuksen koko skaalalla.

Tiina Rytkönen: Toinen lähtökohta oli se että tila olisi aineettomalla tavalla vaikuttava kokemus – ja tämä kiteytyi Aisti-teemaksi.

PM: Myös valot olivat tärkeitä, samoin läpinäkyvyys tai läpikuultavuus, se mitä on jonkun takana. Lisäksi mietimme tilasarjoja.

TR: Mietimme porukalla tilaa myös siitä kulmasta, miten näyttelyssä kuljetaan ja kaikki näytteilleasettajat olisivat mahdollisimman samanarvoisesti esillä. Ja miten kaikkien näiden asioiden sijoittelu, saavutettavuus ja näkyvyys olisivat tasapainossa.

PM: Näin meille muodostui neljä isoa pintaa, jotka rakentavat näyttelyhallin ison mittakaavan. Se syntyy yhdeksän metriä korkeista projisointipinnoista. Lisäksi halusimme mukaan elävää kuvaa, mitä ei ole juurikaan käytetty tällä tavalla. Suunnittelu lähti aineettomuudesta ja nyt projisointi-idea on viety melko abstrahoituun tasoon. Se on hitaasti liikkuva taustamaisema, joka vaikuttaa aisteihin monin tavoin.

TR: Mielenkiintoista on se, että projisointi muokkaa tilaa, mutta vähäeleisesti. Puitteet ovat yksinkertaiset, mutta kokemus on kokonaisvaltainen.

PM: Kun saimme layoutin isot asiat paikoilleen, keskelle muodostui sydänalue: stage ja baari. Siitä tulee konkreettisesti punainen sykkivä sydän ja paikka, johon ihmiset kokoontuvat.

TR: Sydänalue palvelee myös näytteilleasettajia. Kun ihmiset kokoontuvat keskiöön, he pystyvät havainnoimaan tilaa joka puolelta. Kohta erottuu myös materiaalien ja värien osalta. Alue rajataan punaisella pehmeällä tekstiilimatolla, joka tekee sydänalueesta myös akustisesti miellyttävän.

 

Millaiset asiat ovat inspiroineet teitä tilan suunnittelussa?

TR: Chiaroscuro eli valohämy oli ensimmäinen asia, josta kaikki lähti ja jonka ympärille aloimme kerätä asioita.

PM: Chiaroscuroon liittyy myös läpinäkyvyys: se, että jotain näkyy vähän takaa, mutta ei aivan selvästi.

PM: Tällaisen näyttelytilan suunnitteleminen on erilaista kuin se, että rakentaisi vaikkapa taidenäyttelyn layoutia, jossa voi itse vaikuttaa siihen mitä on esillä. Tässä ei voi, vaan se miten ja mitä laitetaan esille on ikään kuin harmaa alue. Siksi tulee ottaa tarpeeksi isosti kantaa kaikkeen muuhun, jotta se riittää kokoavaksi asiaksi.

 

 

”Puitteet ovat yksinkertaiset, mutta kokemus on kokonaisvaltainen.”

 

Miten luodaan kiinnostavia väliaikaisia tiloja? Entä miten niiden suunnittelu eroaa pysyvien tilojen suunnittelemisesta?

PM: Esimerkiksi materiaalivalinnat ovat erilaisia. Suunnittelemme todella paljon julkisia tiloja, joiden pitää kestää aikaa vaikkapa viisikymmentä vuotta eteenpäin – kestävästi ja esteettisesti. Tästäkin olemme puhuneet todella paljon.

Haluaisimme päästä väliaikaisratkaisuissa siihen, että ne olisivat mahdollisimman aineettomia. Tuntuu haaskaukselta käyttää materiaalia siten, että sille on käyttöä vain muutaman päivän ajan. Tai jos näin on, materiaaleille pitäisi miettiä jatkokäyttö todella pitkälle. Tämän tilan suunnittelua varten kankaat lainataan ja palautetaan takaisin kumppanille, joka kierrättää ja käyttää ne uudelleen. Projisoinnit itsessään ovat immateriaalisia, tekninen kalusto lainataan.

 

”Haluaisimme päästä väliaikaisratkaisuissa siihen, että ne olisivat mahdollisimman aineettomia.”

 

Mistä suunnitteluprosessi alkaa, ja miten se etenee?

PM: Ensin pitää tiedostaa reunaehdot ja lähtökohdat. Tässä projektissa meillä oli aluksi ihan vapaata brainstormingia, ja jokainen tiimin jäsen mietti ensin tahollaan. Jos heti aletaan miettimään yhdessä, joku saattaa lähteä viemään suunnittelua heti johonkin tiettyyn suuntaan ja muut vain myötäilevät.

TR: Ensin kaikilla ajatus vähän muhii ja sitten pidetään uusi workshop, josta asiat lähtevät taas kehittymään ja tarkentumaan edelleen.

PM: Kun iso idea on selvä, yksityiskohdat alkavat tarkentua ja pian on pakko tarttua vaikkapa mitoituksiin ja muihin. Suunnittelu menee aika nopeasti siihen, että ei suunnitella enää isolla pensselillä.

 

Toimistonne ajankohtaisista töistä mm. OP:n pääkonttori Vallilassa ja elokuussa avautuva taidemuseo Amos Rex ovat olleet esillä laajasti. Ovatko sisustussuunnittelijat mukana suunnittelussa heti projektien käynnistyessä?

TR: Ovat, ja tämä on tärkeä asia ja vahvuus, joka erottaa JKMM:n monista muista toimistoista.

PM: Itse olen ollut JKMM:ssä viisitoistavuotta, ja kun aloitin, tämä ei ollut mitenkään yleistä arkkitehtitoimistoissa.

TR: Vähitellen ollaan alettu ymmärtää, että tämä vaikuttaa kokonaisuuteen ja siitä tulee lisäarvoa.

PM: Jossain vaiheessa arkkitehdit eivät pystyneet itse vaikuttamaan siihen, kuka tilan sisustaa ja valitsee huonekalut, jolloin kokonaisuus saattoi lähteä ihan eri linjalle kuin mikä alkuperäinen ajatus oli ollut.

 

Kiehtovimmat tilat, joissa itse olette itse viime aikoina vierailleet? 

PM: Japani ja monet tilat siellä ovat tehneet minuun voimakkaan vaikutuksen. Uudesta japanilaisesta arkkitehtuurista olen ollut todella vaikuttunut Ryue Nishizawan suunnittelemasta Teshiman taidemuseosta, joka muodostuu rakennuksesta ja siihen kiinteästi suunnitellusta yhdestä taideteoksesta. Se on täysin kokonaisvaltainen taideteos ja teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.

TR: Minulle Tama Universityn kirjasto oli sellainen, todella kokonaisvaltainen kokemus. Toinen vaikuttava paikka on norjalaisen Snøhettan suunnittelema Oslon oopperatalo, jossa ulko- ja sisätila nivoutuvat saumattomasti toisiinsa ja rakennusta voi käyttää joka suunnasta.

Se laskeutuu mereen ja ihmiset voivat istua katon terassilla, jossa pidetään musiikkinäytöksiä ja muuta. Kyseinen rakennus on mielestäni kaupunkilaisen näkökulmasta täydellinen julkinen rakennus – kuin tori ja kaupunki yhdessä rakennuksessa – jonka voi ottaa haltuun joka solulla.

 

Miten luonnehtisitte aikamme tilasuunnittelua? Mitkä ovat tässä ajassa havaittavia ilmiöitä?

PM: Ensimmäisenä tulee mieleen yhteisöllisyys. Se on niin kokonaisvaltainen ilmiö, että kun se on tullut kaupunkikulttuuriin, se kyllä vaikuttaa. Samaan ilmiöön liittyvät jaettavat yhteiset julkiset tilat, kuten edellä mainittu Oslon oopperatalo.

TR: Tähän liittyy myös monikäyttöisyys ja se, että tilat muokkaantuvat moneksi, jo pelkästään sisätiloista ulkotiloiksi.

 

Millä tavoin tämä uusi yhteisöllisyys näkyy teidän projekteissanne?

TR: Koko ajattelutapa on muuttunut. Tilasuunnittelussa tämä näkyy niin, että halutaan vaikkapa pajakeittiöitä, joissa voi tehdä yhdessä ruokaa ja käydä kahvilla, tiloja joissa voi kohdata muita ihmisiä.

PM: Se näkyy voimakkaasti. Itse olin suunnittelemassa Kalasataman koulua, joka on ihan tavallinen koulu, mutta se sattui vaiheeseen, jossa uusi opetussuunnitelma tuli käyttöön. Otimme myös suunnittelun työvälineeksi kaikki vapaudet, joita uusi suunnitelma mahdollisti, joten yhteisöllisyys näkyy koulussa voimakkaasti. Siellä on esimerkiksi yhteisiä, kokoavia tiloja, mutta ei enää omia luokkia eikä omia pulpetteja. Oppilaat liikkuvat sen mukaan, mitä opetetaan ja kuka opettaa.

 

Mikä teitä inspiroi suunnittelijoina tällä hetkellä? Mistä vaikutteet tulevat?

PM: Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen ammatti, että kaikki voi kiinnostaa ja inspiroida.

TR: Ja kun tulee uusia ilmiöitä, tulee myös uudenlaisia mielenkiintoisia haasteita.

PM: Inspiroivimmat asiat tulevat usein kuitenkin jostain ihan muualta kuin omalta alalta. Esimerkiksi katumuoti kiinnostaa minua kiinnostaa todella paljon.

TR: Ja erilaiset kaupunkikulttuurin ilmiöt. Inspiroivat asiat ovat usein pieniä oivalluksia, sitä että jokin asia on ratkaistu jollain nokkelalla tavalla.

PM: Suunnittelussa pitäisi myös aina olla jokin juju, sellainen mikä välittyy käyttäjälle. Ne tulevat usein sattuman kautta.

 

 

LUE LISÄÄ NÄYTTELYARKKITEHTUURISTA